Trek Slash+ 9.7

Trekin Slash on ehtinyt jo kuudenteen generaatioon ja olenkin ollut onnekas päästyäni testaamaan kaikkia edeltäviä Slasheja. Nyt olikin siis tullut aika päästä vihdoin kokemaan, miltä tämä kuudennen generaation Slash tuntuu ajossa ja miltä sen kehuttu Hi-pivot jousitus tuntuu. Kuitenkin tässä Slashissa on plus-merkki nimen perässä, joten tämä on Slash 6:n sähköistetty malli, TQ HPR 50 -moottorilla. Luomu- ja sähköistetyn Slashin runkojen erot ovat aika minimaaliset. Tietenkin erona on keskiön alueelle sijoitettu TQ HPR -moottori, alavinoputkeen sijoitettu TQ 580 Wh -akku ja vaakaputkessa oleva TQ-näyttö. Tarkkasilmäinen huomaa varmasti, että kyseessä on Slashin + sähköistetty malli eikä ns. luomu-Slash. Kuitenkaan ero ei ole niin helposti havaittavissa kuin luulisi, joten moottorin ja sen lisälaitteiden sijoittaminen Slashin runkoon on onnistunut varsin hyvin. Voisi jopa sanoa, että moottori on hyvin huomaamaton visuaalisesti.

Tämä Slash+ joustaa samat 170 milliä edestä ja takaa kuin luomuveljensä. Vannekoko on sama ns. mullet/mx eli edessä on isompi 29-tuumainen vanne ja takana pienempi 27,5-tuumainen. Ainoa poikkeus tässä on S-runkokoon kanssa, sillä siinä molemmat vanteet ovat 27,5-tuumaiset. Testissä olleen pyörän runko on L-kokoinen ja muita kokoja ovat S, M, L ja XL. Kuitenkin Trekin luomupyöristä tuttu ML-runkokoko on jätetty pois ja sen tilalle on tehty L-koko plussaa varten, ja se sijaitsee luomun ML- ja L-kokojen välissä aika tarkalleen. L-kokoisen Plussan reach on 47,9 cm, mikä on noin yhden sentin lyhyempi kuin luomuveljensä L-kokoinen runko. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, että Slash Plussan XL-kokoisen rungon reach on neljä senttiä pidempi kuin L-kokoisen, mikä on totuttua suurempi harppaus normaalista rungon ulottuvuudesta (reach).

Ohjauskulma on tämäntyyppiselle pitkäjoustoiselle enduropyörälle tyypillinen 63,4 astetta ja efektiivinen satulaputken kulma on 77,2 astetta. Takahaarukan pituus muuttuu runkokoon mukaan ja tässä L-kokoisessa se on 43,4 cm.

Ensimmäiselle testilenkille lähtiessä oli päässäni lähinnä yksi kysymys: Kuinka vakiona alla olevat Bontragerin XR5-renkaat toimivat +5 asteen Suomen märissä metsissä? Vastaus siihen oli: “Ei hirveän hyvin.” Selvästikään näitä renkaita ei ole suunniteltu ajettavaksi näin alhaisissa lämpötiloissa, mikä on tuttu ominaisuus useissa pehmeän seoksen renkaissa. Eli renkaat olivat ensimmäiset, jotka saivat vaihtua tieteen nimissä, jotta oikeasti pääsisi kokemaan, kuinka tämä Slash+ pelittää. Filosofiani on aina testatessa ollut, että henkilökohtaisia tottumuksia pitää ottaa huomioon. Itse tykkään hieman pidemmästä rungon ulottuvuudesta kuin mitä tämä L-kokoinen Slash+ tarjosi, ja yksi syy siihen on varmasti minun rungon eli ruhon rakenne: lyhyet jalat ja pitkä selkä. Totesin ensimmäisen lenkin aikana, että tarvitsen lisää tilaa ohjaamoon, jotta painopisteeni pyörän päällä olisi mahdollisimman keskellä ja saisin etupäähän niin sanotusti “lisää painoa.” Ohjainkannatin on vakiona “plussassa” 35 milliä pitkä, joten lisätilan kaipuussa vaihdoin siihen hieman pidemmän, 50 milliä pitkän kannattimen ja samalla tanko vaihtui 800 mm leveään, old-school-taivutuksella olevaan tankoon. Vakiotanko on 780 mm leveä.

Jousitukseen tein hieman muutoksia ensimmäisen lenkin kokemusten perusteella. Etupäässä joustava Fox Rhythm 38 Evol GRIP 170 mm sai yhden air volume spacerin lisää, jotta pystyisin ajamaan hieman pienemmällä keulanpaineella ilman etujousituksen pohjaamista. Takajousituksen Fox Performance Float X -vaimentimen kanssa ei paljon säätömahdollisuuksia ole, vaimentimen ollessa ns. perusmalli, jossa on vain paluuvaimennuksen säätö ja kaksiasentoinen Open ja Firm -valitsin. Eli säg kohdalleen vaan. Ennen lenkkiä kävin säätämässä Trek Central -applikaation kautta TQ-moottorin tehoja ja poljinvastetta niin, että High-tehomodella kaikki on max-asennossa.

Toiselle testilenkille suunnitelmat olivat varsin kunnianhimoiset: 1000 m nousua ja 1000 m laskua.

Heti lenkin alkuun pääsin kokemaan, kuinka TQ HPR50 -moottori suoriutuu jyrkästä teknisestä mäestä 300 watin ja 50 Nm:n maksimitehojensa kanssa. Vastaus on, että yllättävän hyvin. Se ei kirmaa mäkeä ylös, kuten teholukujen valossa sopiikin olettaa, mutta ylös päästiin melko vaivattomasti ja hallitusti. Hallitusti on ehkä se koodisana, joka korostuu jyrkissä teknisissä mäissä. Moottorin teho tulee varsin pehmeästi ja luonnollisesti, ja sitä on helppo kontrolloida liukkaissa kohdissa, jotta rengas ei pääsisi sutimaan.

Ensimmäiseen pitkään alamäkiosuuteen mentäessä ensimmäisessä mutkassa oli yllätys: nimittäin Shimanon nelimäntäiset M6120-jarrut M6100-vivuilla tarjosivat todella huonon pysäyttämistehon, joten se piti ottaa huomioon lenkin varrella.

Noin 15 kilometrin kohdalla Kiipulan ison mäen päälle kapuamisen jälkeen mietteet olivat aika selkeät. Nyt Slash+ tekee sen, mitä haluan sen tekevän, ja Shimanon jarrut alkavat pitämään tuttuun malliin. Painopiste on hyvin keskellä pyörää, etu- ja takarenkaalla on hyvä pito, ja se suorastaan ruokkii kuskin luottoa omaan tekemiseen pyörän päällä.

Valitettavasti tavoitteeseen ei päästy. Selityksenä tarjoan pimeän tulemisen, vaikka olinkin siihen osin varautunut. Kuitenkin tihkusateen ja pimeän yhdistelmä oli liikaa yhden kypärävalon taktiikalla lähteneelle kuskille, joka joutui tyytymään oikoreitteihin päästäkseen takaisin lähtöpisteelle – niin huono näkyvyys oli. Lenkin lopputulos oli 30,3 km ja 703 metriä nousua ja 740 metriä laskua, ja huippunopeus oli 48,6 km/h.

Seuraavan lenkin tarkoitus oli ajaa yhdessä täysitehoisen sähköpyörän kanssa tällä niin sanotulla kevytsähköpyörällä, vaikka hirveän kevyt tämä Trek Slash+ 9.7 ei olekaan. Se painaa 20,2 kg ilman polkimia. Mutta testin tarkoitus oli selvittää, miten tämä niin sanottu kevytsähköpyörä pärjää ns. isojen maailmassa ja miten ajokokemus poikkeaa tutuissa maastoissa, tutuilla lenkeillä, verrattuna täysitehoiseen sähköpyörään.

Lenkin pituus tuli olemaan noin 42 km, ja siihen sisältyi nopeaa kangasmetsää ja sitä Röllimetsää (lue: teknistä juurakkoista ja kivikkoista metsää). Slash+:n polkemisominaisuudet nousivat esiin aika selkeästi. Se on tehokas polkea metsäpoluilla, mikä varmasti johtuu siitä, että Slashin Hi-pivot-jousitukseen on suunniteltu korkea anti-squat-käyrä, joka on jopa tasaisempi kuin heidän Top Fuel -xc-mallissaan. Hi-pivot-jousituksen yläohjainrattaan iso, 19-hampainen koko ja sen sijoittaminen runkoon ovat olleet ratkaisevassa asemassa, kun jousituksen toimintaa on suunniteltu. Sen sijoituskohta estää pedal kickback -ilmiötä, joka tapahtuu, kun takajousitus menee liikeratansa läpi, aiheuttaen niin sanottua ketjun vetoa. Samalla 19-hampaisen ylärattaan iso koko antaa ketjun kulkea tarpeeksi loivasti vetorattaalle ja siitä alaohjainrattaalle. Kaikki tämä yhdessä antaa jousituksen liikkua vapaammin ja takavaihtajan keskittyä vaihteiden vaihtamiseen ilman Hi-pivotin negatiivisia puolia. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta polkiessa tätä kuuden rattaan läpikulkevaa ketjua sitä ei huomaa. Mutta sen huomaa, mitä se tarjoaa tälle Slash+:lle maastossa.

Täysitehoisella sähköpyörällä ajavalla kaverilla oli samat renkaat alla kuin minulla nyt Slash+:ssa. Ero jousituksen toiminnassa oli takana tulevan mukaan huima. Siinä missä hänellä alkoi takarengas lipsua, minä painoin vielä menemään ilman mitään tietoa lipsumisesta. Slash+:n jousitus vain löysi renkaan alle pitoa jostain ja antoi kuskille luottamusta reppukaupalla. Toinen huomio oli polun mennessä todella tekniseksi (lue: kivikkoiseksi ja juurakkoiseksi, jossa tylppiä osumia on paljon). Slash+:n Hi-pivot-jousitus näytti kyntensä ja karkasi takana tulevalta kuskilta, joka ei voinut tehdä asialle mitään. Tämä juuri kertoo, kuinka erinomaisesti Hi-pivot-jousitus toimii. Tässä jousitusratkaisussa takavanteen liike on samansuuntainen kuin iskusta kohdistuva voima. Se ei jää esteiden taakse jumiin, kun takarenkaan liike niin sanotusti väistää taakse ja ylös, minkä vuoksi pyörän momentti säilyy hyvin teknisessä maastossa.

Lenkin lopputulos oli 41,8 km, kokonaisnousua 430 m ja laskua 431 m. Keskinopeus oli 17,5 km/h, mikä on noin 2 km/h hitaampi kuin normaalisti täysitehoisella sähköpyörällä ajaessa. Kuskin keskisyke oli noin 10–15 lyöntiä minuutissa korkeampi kuin täysitehoisella, mikä kertoo, että hommia on tehty vauhdin ylläpitämiseksi. 580 Wh:n akkua oli jäljellä 7 %, kun saavuttiin takaisin lähtöpaikalle. Huomionarvoinen asia oli, että kun akkua on 10 % jäljellä tai sen alle, TQ:n moottori pudottaa avustuswattiaan 300:sta 120:een.

Noin kahdensadan kilometrin jälkeen mietelmät Slash+:sta ovat: Trek Slash+ kärsii ehkä nimeämiskriisistä, sillä sen kevytsähköpyörän nimi on hieman harhaanjohtava – se on vain 2–5 kg kevyempi kuin täysitehoinen sähköpyörä. Ehkä parempi nimi sille olisi matala-avusteinen enduro-sähköpyörä.

Kriisi tai ei, Slash+ on teknisesti hieno osoitus siitä, miten luomu-Slashin Hi-pivot-jousitus ja ajo-ominaisuudet on siirretty onnistuneesti sähköpyörään ilman, että sen alkuperäinen käyttötarkoitus katoaisi matkalla. TQ HPR50 -moottori on juuri sitä, mitä sen luvataan olevan: se on hyvin luonnollisen tuntuinen ajaa ja mukavan hiljainen.

Mikään shuttle-moottori se ei ole, kuten 300 watin ja 50 Nm:n teholukemien valossa voi arvata. Jos haluaa ajaa pyörän tarjoamien ajo-ominaisuuksien mukaan tasaisella polulla, eli niin sanotusti polkukaahata, joutuu laittamaan omaa jalkaa peliin ihan kunnolla. Samoin ylämäkeen mennessä pari pienempää pykälää peliin ja omaa jalkaa peliin, vaikka olisitkin High-tehomodella. Mielestäni se oli vähän kliseisesti oman jalan voiman jatke. Vaikka ajoin pitkiä jyrkkiä nousuja oman jalan voimaa reippaasti käyttäen, lihaksien maitohapot eivät päässeet missään vaiheessa niin korkeiksi, että olisin jalat polkenut itseltäni alta. Moottorin tuoma avustus heti mäen jälkeen nimittäin sai jalat nopeammin toipumaan edellisestä rasituksesta. Moottorin avustus oli myös ratkaisevassa asemassa alamäkiin mennessä, ja kiihdytykset alamäkiin tuntuivat luonnollisilta ja tehokkaammilta. Kaikki tämä yhteen, ja Slash+:sta ja sen ominaisuuksista pääsi nauttimaan joka alamäessä – pienessä tai isossa. 25 km/h nopeuden rajoittimen yli polkeminen tuntui jopa luonnolliselta.

Slashin sähköistäminen ei ole suinkaan ryöstänyt mitään luomuveljeltään, vaan se antaa mahdollisuuden nauttia pyörän Hi-pivot-jousituksesta ja loistavista ajo-ominaisuuksista pidempään ja monipuolisemmin kuin luomuveljensä.

Kaikessa viisaudessaan Trekin suunnittelutiimi on jättänyt mahdollisuuksia muuttaa Slash+:n käyttötarkoitusta hieman rajumpaan, jopa DH (alamäkipyörä) -suuntaan. Etujousituksen maksimi joustomäärä, mitä keulalle saa asentaa, on 190 milliä, ja rungon etukolmio on suunniteltu kestämään sen tuoma lisärasitus. Takajousituksessa sijaitsee progression valintapalikka. Takavaimentimen alakiinnityksen yhteydessä on flipchip-tyyppinen palikka, jonka voi kääntää toiseen asentoon, jolloin Hi-pivot-perän toiminta muuttuu progressiiviseksi. Tämä on erittäin toimiva esimerkiksi silloin, jos haluat käyttää kierrejousi-takavaimenninta, joka on lineaarinen toiminnaltaan. Palikka on lineaarisessa asennossa tehtaalta tullessaan, kun siihen on yhdistetty ilmatakavaimennin.

Ohjauskulman loivennus-/jyrkennyskuppi (lue: loivennus – kuka nyt jyrkentää ohjauskulmaa?) tarjoaa mahdollisuuden loiventaa kulmaa ±1 astetta. Myös Trekin Fuel EX:stä tuttu TQ 360 Wh:n akku on mahdollista vaihtaa 580 Wh:n akun tilalle esimerkiksi painon säästämiseksi, mutta se vaatii adapterin ostamista 360 Wh:n akun päähän, jotta se veisi saman tilan kuin fyysisesti isompi 580 Wh:n akku. Akku on alakautta irrotettava malli. Jos tuntuu, että 580 Wh:n akku ei riitä ajoosi, tai haluat muuten vain varmuuden vuoksi lisäwatteja, pullotelineeseen tuleva Range Extender -lisäakku (160 Wh) on mahdollista liittää järjestelmään.

Trek Slash+ -malleja on kaksi. Tämä testissä ollut Slash+ 9.7 XT/SLX on niistä se edullisempi, ja sen hinta on 8 439 €. Malliston kalliimpi vaihtoehto on Slash+ 9.9 X0 AXS T-Type, jonka ovh on 12 649 €. Molempien runkomateriaali on hiilikuitua. Runkokokoja on S, M, L ja XL.

Tämä Slash+ 9.7 on kasattu varsin järkevillä osilla, tarkoittaen sitä, että jos jotain menee rikki, se ei tarkoita, että pyörremyrsky vierailisi pankkitilillä. Vaihtajat ynnä muut osat ovat kohtuuhintaisia korvata. Näistä kahdesta Slash+:sta tämä 9.7 olisi minun valintani, mutta etujousitus olisi päivityslistalla aika nopeasti. Se ei vain yllä samalle tasolle kuin takapään toiminta. Varmasti olisi myös suuri hinku vaihtaa takajousituksen vaimennin esimerkiksi Fox X2 Factoryyn tai RockShox Vivid Ultimateen ja kokeilla, kuinka timantiksi Slash+:n takajousituksen saisi hiottua, kun takavaimennin tarjoaisi enemmän säätömahdollisuuksia. Varsinkin, kun jousitus toimii jo nyt mahtavasti. Vaikka Shimanon jarrut alkoivat toimia melko moitteettomasti, lisäjarrutehon hakemisen vuoksi jarrulevyt olisi hyvä vaihtaa Shimanon Ice-Tech-levyihin. Tämä paketti alkaisi olla sillä tasolla, että minkään tyyppinen ajaminen ei jäisi laitteista kiinni.